No johan mekin päästiin treenikentille takasin ja meininkeihin mukaan.
Nyt kun koulut on käyty, työ on vakioitunut ja arki rullaa, päästiin mekin aloittamaan vihdoin ja taas säännöllinen tokon treenaaminen, niin kotioloissa kuin treeniporukassakin. Viimeisen kahden vuoden ajan treenaaminen on ollut jaksottaista ja epäsäännöllistä, välillä jotakin vähän ja välillä vähän enemmän. Nyt ois tarkotus päästä kisakentille takasin havittelemaan sitä tokovaliota ja vähän toi agilitynkin puoli kutkuttais, mutta katotaan sitä sitten. Nyt nautitaan tokon pyörteistä ja annetaan treenaamisen ilon viedä mukanaan..
Tällä hetkellä me työstetään Alicen kanssa ruutua, kiertoa, paikalla istumista ja tunistusnoutoa. Kaikki on aika hyvin reilassa, mutta hieno säätöä hieno säätöä, jotta saadaan liikkeet hiottua hipomaan täydellisyyttä. Työnalla on seuraamisen parantaminen, koska Alice poikitti pahasti ja edisti seuraamisessa, mutta nyt jo muutaman treenikerran jälkeen se hoksasi, kun oikein osasin neuvoa ja palkita, miten siinä kuuluu kulkea ja pikkuhiljaa seuraamisesta tulee tiiviimpi ja parempi.
Myös ruutu on siinä mielessä hankala ettei Allu tahdo irrota ja juosta loppuun asti vaan pyrkii edistämään. Saimme tähän hyvät ohjeet, joiden avulla syntyi tulosta jo ihan muutaman kerran jälkeen ja toivossa on hyvä elää, joten kyllä mä uskon että siitä vielä hyvä tulee. Tunnareita ollaan tehty todella vähän ja sitä treenaillaan nyt sitten vähän enemmän että saatais uus juttu menee kaaliin niin mulla kun Alicellakin.
Mä kyllä oon niin kiitollinen tästä koirasta. Mikä ois sen kivempaa kun lähtee työpäivän jälkeen vääntää tokoo ja lenkille. Alice on ihan mahtava treeni kumppani. Me opitaan toisiltamme paljon ja nautitaan suunnattomasta yhteisistä hetkistä niin koti sohvalla kun kaatosateessa treenatessa. :D
