RALLY-TOKON SUOMENMESTARI 2016!

Olen sanaton.... ihan yber super mahtavaa, me tehtiin se ja 

kavuttiin rally-tokossa suomen huipulle!

Mistä tää taival sitten alko.. No, olin työharjoittelussa vuoden 2014 lopulla Tuijan Koirakoulussa. Koirakoululla järjestettiin Rally-toko kursseja ja kun seurasin siinä sivussa, kiinnostuin lajista todella. Lopulta avustin koulutuksissa ja päätin kokeilla Alicenkin kanssa, kun työharjoitteluni päättyi.

Meillä oli niin hyvä pohja, että osa kylttien tempuista oli meille ihan tuttuja. Tutkin kuitenkin kylttejä Rally-tokoyhdistyksen sivuilta ja treenailtiin Alicen kanssa vieraampia kylttejä kotona ja lenkillä ja vähän siellä sun täällä, osa liikkeistä kun oli helppo ujuttaa arkielämään.

Alkuvuodesta 2016 saatiin Tuijan Koirakoululta Rally-tokon Vakioryhmäpaikka, eli päästiin treenaamaan kisamaista ratasuoritusta kerran viikossa, kotona treenaamisen ohelle.

Ensimmäiset epäviralliset rally-tokokisat käytiin Tuijan koirakoululla Torstaina 25.2.16. Tuomarina Tuija Sere. Osallistuimme namimölli-luokkaan, alokasluokkaan ja avoimeen luokkaan. Nämä suoritimme pistein 99/100, 100/100 ja 100/100, Alice toimi ihan superisti! <3

Epävirallisista innostuneena, otin ja ilmottaudun ensimmäisiin virallisiin kisoihimme Hämeenlinnaan 5.3.16 Tuomarina Pia Heikkinen ja korkkasimme kisauramme sijoittumalla 2 alokasluokassa täysin pistein 100/100 !

Tästä kisaura jatkui 26.3.16 Tampereelle, jossa kisattiin tuplakisoissa. Ekalla radalla tuomarina Tytti Lintenhofer ja toisella radalla Iiris Harju. Ekalla radallaa ainoana koirakkona 100 pistettä ja tuomarin palkinto, mutta rata hylätty, koska Alice nappas remmistä kiinni maalikyltin jälkeen, mun huolimattomuuden takia.. Toiselta radalta napattiin 89 pistettä, tälläkin radalla Alice loisti, mutta mä menin 360 asteen pyörähdyskyltin väärinpäin, enkä huomannu sitä ollenkaan, joten en sitten tajunnut uusiakaan. :D

9.4.16 Tampereella taas, Tuomarina Minna Hillebrand. Luokkavoitolla sekä täysillä pisteillä 100/100 meiän eka koulutustunnus rally-tokosta RTK1 !!! Vitsit mä olin ylpee Alicesta <3

Ja sehän jo tiedetään et aina sattuu ja tapahtuu kun me ollaan liikenteessä, niin tälläkin kisareissulla... Kisan jälkeen lähdin Alicen kanssa Tamsk:in hallin viereiseen metsään, tarkotuksena tehä pikku lenkki. Mun mies jäi autoon odottamaan ja jätin myös kännykkäni sinne. hetken rämeikössä hortoiltuani en enää tienny mistä olin tullu tai missä suunnassa auto tai halli oli... Uskomatonta, me oltiin eksytty! :D Noo.. lähin vaan johonkin suuntaan ja aattelin et pakko jostain on tie tulla vastaan.. pikkuhiljaa rupes tulemaan pieni epätoivo, kunnes kuulin autojen ääniä, kuullosti isommalta tieltä, lähin suunnistamaan sinne, tulin vesistön rantaan ja lähin kiertämään viistosti toisella puolella olevalle tielle päin, tulin jonkun autokaupan (ehkä?) pihaan, joka oli tietty kiinni, koska lauantai. No toisella puolella oli huoltoasema. Suuntasin sinne. Alice ulos kiinni ja sisälle kassalle kysymään puhelinta lainaan (luojan kiitos muistan mieheni puhelinnumeron ulkoa). Selitin että olen eksynyt ja pitää soittaa kyyti hakemaan. Nuori nainen kassalla kattoo mua epäilevästi ja lähtee supisemaan toiselle nuorelle naiselle jotakin, vastaamatta mulle mitään.. No en tiedä miltä näytin, ulkovaattet päällä läpimärkänä, koska tietysti ulkona satoi juuri silloin kun eksyn metsään, mutta kyllä mulle silti puhua voi? No kassalla kahviaan odottava ystävällinen nainen lainasi puhelinta ja pääsin soittamaan. Osoitetta kysyessäni kassavirkailija sentään vastasi tien nimen ja sain neuvottua mieheni paikan päälle hakemaan... Metsässä ei naurattanut, mutta puhelimen sulkiessani nauratti jo aika paljon, kiittelin puhelintaan lainannutta, mutta jäi vielä harmittamaan, etten kiittänyt enempää, kun en voinut edes kahvia tarjota, koska lompakko oli autossa.. Toivottavasti sinä päiväni pelastanut luet tämän ja saat vielä kiitokset tätä kautta! :)

Eksyksissä olin jotakuinkin 3 - 4 tuntia ja sain miehelleni lähestulkoon aiheutettua sydänhalvauksen... :D

Seuraavaksi sitten Avoimeen luokkaan ja 23.4.16 Lohjalle tuplakisoihin. Ekalla radalla tuomarina Anna Klingenberg ja toisella radalla Iiris Harju. Ekasta radasta täydet 100/100 pistettä ja luokkavoitto, tokasta 97/100 pistettä ja sijoituttiin luokassamme toiseksi! Mun pieni paimen teki taas parhaansa ja oli paras <3

5.5.16 Suuntasimme Vihtiin hakemaan viimeistä tulosta avoimesta luokasta ja sehän me napattiin pistein 93/100. Sijoituttiin luokassamme toiseksi ja saimme Avoimen luokan koulutustunnuksen RTK2! Tuomarina Hannele pirttimaa.

29.5.16 kohti Voittaja luokan haasteita tuplakisoihin Lempäälään. Ekalla radalla tuomarina Pia Heikkinen ja toisella radalla Taru Leskinen. Saimme kaksi ykköstulosta pistein 79/100 ja 87/100. Ensimmäisellä radalle emme sijoittuneet, mutta toisella radalla tulimme luokkamme kolmansiksi. Voittajaluokassa huomasi selvän harppauksen vaikeustasossa kahteen edelliseen luokkaan verrattuna, niin arvostelu, tehtävien suoritus kuin koiran ohjauskin tiukentuivat selvästi, meille se oli vain mukava lisähaaste ja tiimityömme kehityksen paikka. Koska olen itse vähän hetkessä elävää tyyppiä ja kun innostun jostain niin se on menoa sitten ja tähän asti kisat olivat menneet kuin siivillä. Näiden kisojen jälkeen kiinnitin entistä enemmän huomiota mitkä liikkeet tuottavat meille hankaluuksia ja mitä pitäisi parantaa entisestään sekä treenata enemmän, jotta liikkeestä tulee varma.

18.6.16 Lempäälässä taas, tuplakisoissa. Tuomarina Pia Heikkinen. Täältä ekasta radasta pääsimme kakkossijalle 91/100 pisteellä ja saimme Voittajaluokan koulutustunnuksen RTK3!

Toiselle radalle emme päässeet, koska sáimme luokkanousun ja Mestariluokka oli jo täynnä. Se hiukan harmitti, koska rata näytti niin hauskalta. Siellä olisi ollut hypyt ja putkikin. Toisaalta saimme lisäaikaa treenata Mestariin, taso meinaan nousisi taas ja arvostelu olisi jo todella tiukkaa.

Tässä kohtaa kun nousimme Mestariluokkaan päätin, että Alicesta tulisi Rally-tokovalio vielä tämän vuoden puolella. Tiesin että meistä olisi siihen, olemmehan me supertiimi! <3

Sattumalta, kun etsin sopivia seuraavia kisoja löysin myös Rally-tokon Suomen Mestaruus -kisat ja päätin hetken mielijohteesta ilmottautua sinne yksilökisaan, olisihan se nyt ihan huippua päästä Suomen Mestaruus -kisoihin, mutta ensin pitäisi saada hyviä tuloksia Mestariluoksta.

Nyt harrastelun ja hauskanpidon sijaan, meillä oli ekaa kertaa rally-toko taipaleellamme ihan oikea päämäärä, Valioituminen ja Suomen Mestaruus 2016!

Seuraava kisamatkaamme yhdistimme kesäreissun.

2.7.16 Kisasimme Hangossa. Tuomarina Tiia Hämäläinen. Tulimme luokkamme kakkosiksi 79/100 pisteellä. Rata tuntui menevän huippu hyvin, mutta silti pisteitä tippui, arvostelu oli selkeästi tiukentunut. Olin silti supertyytyväinen, Alice oli antanut taas kaikkensa, minähän se siellä kyltit väärin ohjasin. :D Lauantain kesäiltaa vasten ajoimme Laukaalle hotelliin nauttimaan järvimaisemista ja hyvästä aamupalasta.

3.7.16 Sunnuntaina suuntasimme Laukaan tuplakisoihin. Ekalla radalla tuomarina Minna Hillebrand ja toisella radalla Taru Leskinen. Ekalla radalla olimme luokkamme ykkösenä pistein 79/100 ja olin supersuper onnellinen, sillä radalla oli putki ja se meni täydellisesti, vaikka emme kertaakaan olleet treenanneet sitä rally-toko liikkeenä, sitä oltiin menty vain Agilityssä ja täysillä, Alice malttoi silti kuunnella ja jatkaa rataa nostamatta kierroksia liikaa.

Toisella radalla oltiinkin kummatkin jo todella väsyneitä, sillä kisat olivat venyneet jo myöhään iltapäivään.. Mua jänitti jostain syystä ihan sikana ja möhläsinkin radalla sitten niin että saatiin nolla, eli liian vähän pisteitä tulokseen, Alice kyllä teki taas kaikkensa, omaan tapaansa. No opin että vaikka kisaaminen on hauskaa, niin silti kolme kisaa yhteen viikonloppuun on liikaa. Jaksamista ja terävyyttä ei voi vaatia koiralta eikä itseltään loputtomiin. Hauskaa meillä silti oli ja Laukaa oli todella hieno kaupunki, ennen ei olla siellä käytykään.

Treeniä, muutamat näyttelyt väliin ja 7.8.16 Lietoon. Tuomarina Kirsi Petäjä. 85/100 pisteellä luokkavoitto ja ansaitsimme Mestariluokan koulutustunnuksen RTK4. Alice taas ylitti itsensä ja pistevähennykset jälleen tulivat minun taholtani, jännitys tekee tehtävänsä.. ;) Tässä kisassa kuulin myös tekeväni 'edestä puolenvaihto' -liikkeen väärin. Olin vain olettanut tekeväni sen oikein, varmistamatta asiaa kenltäkään ja olin iloinen kun tuomari siitä minulle huomautti. Opin taas uutta, kysy, kyseenalaista, varmista ja kysy uudelleen vaikka luulisist tietäväsi. Korjasin liikkeen suraavissa treeneissä ja opimme Alicen kanssa tekemään sen oikein.

Tässä välissä kävimme Suomen Karva-kaverit testin ja Alicesta tuli halikoira. En voi uskoa, että kohdalleni on osunut näin ainutlaatuinen koira. Alicen näkee keikkailemassa Turun seudulla. Halataanhan kun tavataan! <3 Ja Karva-kaverien mottoa mukaillen "Jätän taatusti jäljet sydämmeesi" <3

1.9.16 alkoi ilmoittautuminen Rally-tokon Suomen Mestaruus -kisoihin, mutta kun yhteispisteet oli laskettu kaikilta ilmoittautuneilta.. emme mahtuneet kisaan mukaan, koska RTK4 ja keskiarvomme mestariluokan 3 kisasta ei riittänyt. Olin todella pettynyt, mutta ajattelin, että ensi vuonna sitten.. Tänä vuonna oli vielä Rally-tokovalio tavoitteena ja sen aioimme saada. Eikun siis seuraavaan kisaan ilmoittautumaan.

11.9.16 Helsingissä. Tuomarina Heikki Palosaari. Voitimme luokkamme ja saimme täydet pisteet 100/100 Mestariluokasta!!!

Voiko onnellisempi olla.. Sitä filistä en osaa sanoin kuvailla.. Ensimmäinen yli 95 pisteen suoritus, ensimmäinen tulos kohti valiota, enää kaksi jäljellä ja vielä täydet pisteet. Me olimme kehittyneet, tiiminä, kisavarmuutemme oli kasvanut kovan kisatahdin myötä, pelasimme yhteen ja onnistuimme!

Meille oli myös pikkuhiljaa kehittynyt jonkinlainen 'kisapaikka rutiini'. Ensin kävin ilmoittautumassa, sitten kävimme lenkillä, leikimme ja teimme muutaman kisaliikkeen, muutaman helpon ja muutaman sellaisen jossa oli jossain kohtaa ollut epävarmuutta. Leikillä palkkasimme itseämme ja saavutimme hyvän mielen tiiminä. Sitten vein Alicen autoon ja menin odottamaan rataantutustumisvuoroani. Rataantutustumisen jälkeen vielä vähän seurattiin ja temppuiltiin ja sitten rauhotuttiin odottamaan omaa vuoroa ja katsomaan muiden suorituksia. Vielä ennen radalle astumista muutama kehu ja rapsutus, sitten radalle, remmi pois ja aloituspaikalle perusasentoon. Ja pieni kuiskaus Alicelle ennen tuomarin lupaa lähteä liikkeelle "Noniin, sitten mennään".

17.9.16 Kisasimme Ruskolla itsemme luokkamme ykkösiksi 87/100 pisteellä. Tuomarina Jaana Karppinen. Alice toimi taas kuin unelma, mutta ei nähnyt kierto liikkeen tötsää ja meinasi lähteä vaihtoehtoisesti hypylle, Uusimme ja johan meni paremmin, loput pisteet meni taas omasta hölmöilystäni. Olin silti tyytyväinen, taas saimme lisää vinkkejä treeniin ja ensi kerralla olisimme varmasti parempia.

Tämän kisan jälkeen pohdin paljon jo käytyjä kisoja ja naureskelin itselleni. Sijoitumme lähes joka kisassa, hyvin monessa ykkösiksi niin kuin viimeisessä kolmessa kisassa. Olimme tähänastisen kisauramme aikana saanut vain yhden hylyn ja yhden nollan, kaikista muista olimme saaneet tuloksen ja olimme kavunneet mestariluokkaan neljässä kuukaudessa.. Silti olin pettynyt itseeni mikäli pisteitä tuli alle 95.

Joten päätin että oli tulos mikä oli, me yritimme aina parhaamme yhdessä ja käytännössä olimme jo mestareita, jos emme virallisesti niin itsemme mielestä, olimme saavuttaneet paljon ja olin tyytyväinen siihen sekä Aliceen, minun pieneen rakkaaseen paimeneen <3

Kahden viikon päästä 30.9.16 perjantain hyppäsin tasajalkaa riemusta, ilon kyynelien valuen silmistä, kun Taru Leskinen soitti minulle ja sanoi "meille tuli peruutuspaikka ja sinulla olisi mahdollisuus päästä kisaamaan huomenna rally-tokon Suomen Mestaruus- kisoihin, olisitko vielä kiinnostunut?" Ai että olisinko, No totta hemmetissä!!! :D Mutta mulla oli sovittu viikonlopuksi työvuoro.. Onneksi ihana työkaverini pelasti päiväni ja lupasi tehdä lauantain vuoron puolestani, joten iso iso iso kiitos hänelle! <3

Pääsimme siis varapaikalta yhden päivän varoitusajalla "mustana hevosena" kisaamaan!

1.10.16 Lauantaina aamulla auton nokka kohti Lahtea, perhosia vatsassa ja täysin mistään mitään tietämätön pieni belgialainen auton takatilassa.

Kisapaikalla toistettiin "kisaruutiinimme" tietämättäni, koska olin niin jännityksestä sekaisin, etten oikeastaan edes muista kisapäivän alusta mitään. :D Enkä edes ymmärrä miksi jännitin niin valtavasti. Kotoa lähtiessä asenne oli, että katsotaan mitä tästä tulee. Silti pieni ääni päässä toivoi ja uskoi voiton olevan mahdollista, kuiskaillen "jos vedämme omalla suorituksellamme voi Suomen Mestaruus olla mahdollista" mutta se tuntui silti niin kaukaiselta haaveelta. Tiesin kylttien olevan hallussa, säännöt olin lukenut tuhat kertaa läpi ja kisaamisemme oli tähän asti ollut rentoa, hauskaa yhdessä tekemistä. Tiesin Alicen tekevän parhaansa, se oli itseasiassa todella hyvässä vireessäkin aamulla... Silti kasasin itse itselleni turhaan paineita.

SemiFinaali radalla tuomarina Pia Heikkinen. Rataantutustumisen alkaessa olin lähestulkoon paniikissa jännityksestä, kyltit vaan vilisi silmissä ja rata tuntui katoavan jonnekkin kurkkuun nousseen sydämmen pauhauksen sekaan.

Kun asetuimme lähtökyltille ja kuiskasin Alicelle "Noniin, sitten mennään", päässäni pimeni, en muista radasta vieläkään yhtään mitään, en yksinkertaisesti tiedä mitä olen siellä tehnyt, siirryin täysin autopilotille... Lähtökyltin jälkeen seuraava muistikuva on, kun maali kyltin jälkeen tärisevin käsin yritin saada remmin lukkoa kiinni pannan solkeen ja siitä ei meinannut käsieni tärinältä tulla yhtään mitään. Käytösruudussa pää toimi vähän paremmin ja pystyin seuraamaan toisen koirakon suoritusta jotenkuten. Näin jälkikäteen kun katson radan suoritusta videolta, näyttää se hyvältä, täysin meidän omalta suoritukselta ja näytämme tiimiltä. <3

SemiFinaali radan jälkeen rauhotuin ehkä hieman ja olin todella tyytyväinen 97/100 pisteeseemme, olimme askeleen lähempänä ensimmäistä tavoitettamme Rally-tokovaliota ja meillä oli mielessäni jopa pieni mahdollisuus Suomen Mestaruuteen.

Kuva: Katariina Launiala

Finaaliradalla Tuomarina Tytti Lintenhofer. Rataantutustumisessa jännitys nousi taas tappiinsa ja tein kaikkeni rauhoittuakseni ja sainkin jotenkuten rataantutustumisen sujumaan, vaikka monta kertaa tutustumisen aikana kävelin kylttien ohi tai tein väärän liikkeen ja aiheutin näin itselleni vain lisä stressiä. Rataantutustumisen jälkeen keskityin täysin Aliceen. Teimme muutamia kylttejä, erilaisia temppuja ja sain kuin sainkin aikaiseksi kummallekin iloisen ja rennon fiiliksen, tai no itselleni, Alice nyt on aina iloinen ja rento. :D

Olimme taas lähtökyltillä ja kuulin oman kuiskaukseni "Noniin, sitten mennään", kaukaisena huminana päässäni, ensimmäisenä oli kyltti 'kolme askelta taakse peruuttaen', tämä kyltti on ollut meille haasteellinen ja kun Alice suoritti sen täysin ilman ongelmia, jotain tapahtui ja rentouduin täysin, hymy nousi korviin ja vihdoin kuulin omat ajatukseni. Loppu radan nautin, nautin täysin siemauksin saumattomasta yhteistyöstämme ja mahdollisuudesta kisata näin isossa kisassa ja vielä Finaalissa, onnella ei ollut rajaa, me oltiin jo ylitetty itsemme, me olimme jo oman elämämme Mestareita!

Radan jälkeen jännitys laukesi, olin vain super onnellinen ja tyytyväinen suoritukseemme ja Aliceen, se oli kannustanut iloisella heiluvalla hännällään ja tökkivällä kuonollaa minua koko päivän kun minä itse olin hermoromahduksen partaalla. Paras kisakumppani ja ehdottomasti elämäni koira. <3

Meidän jälkeemme kisasi vielä 3 koiraa, liveseuranta pisteistä laitettiin pimeäksi ja näin ollen emme tienneet mitä pisteitä saimme tai mitä 3 seuraavaa koirakkoa saivat, jouduin siis taas jännittämään. Olisimmeko kolmen parhaan joukossa vai olinko tehnyt radalla sittenkin jotain niin että saimme hylyn...

Meidät kutsuttiin palkintopallille Finaaliradan voittajana, saimme 98/100 pistettä, se oikeutti valioon, Alicesta tuli Rally-tokovalio 8 kuukautta kisaamisen aloittamisen jälkeen, wuhuuu!!!

Ja sitten, sitten se sanottiin. Se mitä olin salaa toivonut kuulevani, se mitä en olisi kuitenkaan ikinä uskonut...
ME OLIMME RALLY-TOKON SUOMEN MESTARIT 2016 !

Sitä ilon ja onnen määrää, taas hetki kun olin sanaton, sanaton onnesta, täysin puulla päähän lyöty, voiko se tosiaan olla totta.. toisinaan vieläkin mietin oliko se oikeasti vain ihana uni? Mutta kyllä se taisi totta olla... :DD

Jaa että mitä sitä sitten seuraavaksi saa nähdä mistä satun innostumaan, ulkomaille? en tiedä... ;)

Rally-tokon parissa jatketaan taatusti, tämä laji vei mennessään, iloista, hauskaa yhdessä tekemistä ei voita mikään!

Erämaavaellus!

Unelmista totta... Me todella lähdettiin vaeltamaan erämaahan, mukana vain minä, täysi rinkka ja Alice sekä ystävämme Elina ja Saksanpaimenkoira Miro! 

Suuntasimme Itä-Lappiin Tuntsan erämaahan, tarkoituksena olla maastossa 7 päivää seuraillen Ukk -reittiä. Mitään kauhean tarkkaa suunnitelmaa meillä ei ollut, ei ennalta määrättyjä päivä kilometri määriä ja määränpäitä. Rentoa fiiliksen pohjalta menoa oli suunnitelmissa.

2.6. Torstai

"Makaan junan makuuvaunussa katsellen ikkunasta ohi kiitäviä maisemia, mieleni jo seikkaillessa tulevassa vaelluksessa..."

Illalla hypättiin junaan Turusta.

3.6. Perjantai 

"Seison tienhaarassa jännitys kouraisee mahanpohjasta. Vedän rinkan selkääni ja katson ympärilleni, aurinko paistaa ja metsä näyttää niin vehreältä ja kutsuvalta, taivaanrannassa siintää tummia pilviä.. Lähdemme kävelemään tietä eteenpäin ja kuin taikaiskusta yllemme kohoaa raekuuro..."

Aamulla oltiin Kemijärven juna-asemalla, josta hypättiin bussiin ja kohti Savukoskea. Savukoskelta vielä taksiin ja Tulppion majoille. 

Sitten kohti Tuntsan erämaata -> 15.8km jälkeen Saavuttiin Härkätunturin autiotuvalle, selkä ja jalat aivan puhki ja rinkan säädöt ihan persiillään. Takana päin oli ylä -ja alamäkeä, Turjalaiset tunturi, mutsinlehto ja erämaan rajan ylitys!

4.6. Lauantai

"Makaan rennosti pehmeällä sammaleella puoliummessa, tunturin huipun kupeessa, Alice kääriytyneenä kylkeeni. Nuotion räiskyntä sekoittuu tuulen huminaan, ilma on tyyni ja rauhaisa. Nautin täysin siemauksin erämaan hiljaisuudesta ja kiireettömästä hetkestä... Taidan torkahtaa..." 

Päätimme jäädä Härkätunturin autiotuvalle toiseksikin yöksi, joten keräsimme pikkureppuun lounas ja nuotiokamppeet ja lähettiin päiväretkelle huiputtamaan Härkätunturi! 

Huipulla juotiin nokikahvit ja vedettiin lounas aika hulppeissa maisemissa, kyllä silmä lepäs. <3

Menomatkalla kuljettiin härkätunturin muristan poikki ja takas tullessa mentiin sen toista puolta, jolloin Elina löysi valtavan kokosen jo valkoseksi käyneen hirven sarven tai pikemminkin lapion, se oli niin hieno, että mun oli ihan pakko raahata se mukaan vaikka se paino ihan törkeen paljon (jälkeenpäin punnittuna reilu 2kg) ja mun rinkka oli jo tosi painava, mutta se oli vaan pakko saada ja jälkeenpäin siitä tuli hedelmävati, "runsaudensarvi". :D Päiväretkelle kerty 6,3km matkaa. Tuvalle päästyämme sauna lämpeemään ja nauttimaan luonnon rauhasta.

5.6. Sunnuntai

"Kaamiina lämmittää, koirat on väsyneitä ja makaavat raukeina tuvan lattialla, punakylkirastas ja västäräkki, sekä pieni hamaapäinen, hieman pronssinväriset kyljet sekä hyönteissyöjän nokka, hyppelevät tuvan edustalla.. Istun puisella penkillä katsoen tuvan ristikko ikkunan läpi kauniin lapin metsän siimekseen".

'Rinkan räjäytys voi olla aika kaaottista...' No.. rinkka kasaan, vähän halkojen hakkaamista, tuvan siistiminen ja nokat kohti Murhahaaran autiotupaa. Maisemia ei voinu liikaa ihailla. Pysähdyttiin Ansun härkätunturilla ja tällä meiän ainoolla tauolla, kun yritettiin vähän syödäkin jotain sato viistosti räntää.. :D Murhahaaran autiotuvalle saapuessamme matkaa takana oli 9km ja sääolot oli vaihdellu aika laidasta laitaan, välillä paisto ja sit sato, räntää tai vettä tai lunta.. viisto tuuli ja yhtäkkiä taas tyyni ilma, aika huikeet sääolot. Rinkan räjäytys, pulahdus hyiseen tunturipuroon, sitten kamiina päälle ja villasukat jalkaan. <3

6.6. Maanantai

"Vesi solisee ihanasti ja virtaa vauhdikkaasti tunturipurossa kahden tunturin välisessä notkelmassa, maasto on kaunista ja tunnelma rauhaisa, sekä ilma tyyni. Matka taittuu porojen tekemää polkua pitkin ylös kivistä tunturin seinämää".

Päätimme jäädä toiseksi yöksi myös Murhahaaran autiotuvalle. Joten taas pikkureppu selkään ja päiväretkelle. Tällä reissulla huiputettiin kolme tunturia Kuutonen, Viitonen ja Värriötunturin välilaki. Huipuilla näkymät oli henkeä salpaavan kauniita, mutta Viitosen huipun kahvitauon jälkeen laskeuduttiin ihanimpaan paikkaan, jossa oon koskaan käynyt. Pieni "metsittynyt" notkelma tunturien välissä, jonka keskellä virtasi aivan ihana tunturipuro. Oma pieni laakso. Tälläsessä paikassa voisi asua.. täällä sielu lepää.

Tälle päivälle matkaa kerty 18km ja löysin monia poronsarvia, joista mukaan nappasin vain yhdet, ne hienoimmat. ;)

7.6. Tiistai

"Istun mättäällä ja katson jo sammunutta nuotiota, puro solisee jossain kauempaa... Hätkähdän ajatuksistani kun koirat valpastuu ja säikähdän kun Alice pöhähtää, ihan meiän läheltä kulkee poro emo pienen pienen vasansa kanssa..."

Rinkka taas kasaan ja paluumatkalle kohti Härkätunturin autiotupaa. 9km matkaa takana ja tupa häämöttää jo ja yhtäkkiä vastaan ryntää räksyttävä koira.. Kyllä siinä hiukan pelästy.. Tuvalla oli väkeä, joten hylättiin haaveet saunasta ja lämpimästä tuvasta ja jatkettiin matkaa tuvan ohi, etsimään sopivaa telttapaikkaa. 5km tarpomisen jälkeen löyty täydellinen paikka. Teltat pystyyn, nuotio tulille ja iltapalaa nuotion lämmössä. Tästä tulikin eka telttayö lapin erämaassa. Aika luksus matka, mut rentoutumaanhan tänne lähettiin, ei suorittamaan.

8.6. Keskiviikko

"Seison sammaleisen mäen rinteessä katsoen kauas suolle. Suo on niin kaunis, siihen on ruvennut kertymään pieniä lammikoita sateen aikana. Rinkka painaa selkää ja nojaan kävelysauvoihini sateen isojen pisaroiden piiskatessa kasvojani. Jokin iso peolintu kaartaa suon yllä ja huutaa kimeästi..."

Aamulla heräsin sateen rummuttaessa teltan kattoa. Alice oli pienellä kerällä mun jalkojen päällä, en ois millään raaskinu nousta ja herättää sitä. Siinä oli just hyvä ja lämmin. Kuitenkin, ylös ulos ja kamat kasaan. Tänään päätettiin kävellä Tulppion majoille asti ja vuokrata sieltä mökki, päästäisiin karuun kuivaan ja lämpimään, suojaan tulevalta myräkältä ja saatais kamat kuivumaan, jollon ei tarvii matkustaa kotiin märissä tamineissa. 13,2km päästä saavuttiin Tulppion majoille ja luojan kiitos mökkejä oli vapaana. Kamat kuivumaan, koirat kuivaan ja lämpimään ja sit syömään poronkäristystä ja varaamaan sauna. Sauna oli jotain niin luksusta ja käytiin me Tulppion joessa uimassakin suoraan saunasta, ihanaa! Rentouttavan saunan jälkeen iltateelleja paikan päällä tehdylle saaristolaisleivälle. <3

9.6. Torstai

"Istun savukosken paikallisen pubin/postin/matkahuollon terassilla kädet lämpimän kahvikupin ympärillä, Alicen nukkuessa mun varpaiden päällä. Tuijotan sateeseen, kattelen harvoja taloja, ohi kulkevia muutamia autoja, kaukana siintäviä tunturien huippuja.. Kaukaa kuuluu koiran haukuntaa, paikalliset kyselee kuinka on reissu menny ja ihailee sekä silittelee koiria.. Hörppään kahvistani ja katson vesilammikkoa joka näyttää kuohuvan siihen tipahtelevista raskaista pisaroista, jossakin kauempana jyrähtää.. Tänne mä tulen vielä uudestaan!"

Aamulla hulppealle Tulppion majojen aamupalalle, luksusta. Sitten kamat kasaan ja sama matka edessä kuin tullessa, mutta käänteisessä järjestyksessä, Taksi - bussi - ja illalla junaan. 10.6. perjantai aamulla saavuttiin Turkuun.

Ihan mahtava reissu takana, tälläsiä lisää. Alice meni intopiukassa koko reissun, välillä mietin eikö siitä lopu virta koskaan, jos meiän kokonaismatkamäärä maastossa oli 77,1km, niin Alice siksakki juoksullaan vähintäänkin tuplas sen. :D

Kerran kun lähtee vaeltamaan siihen varmasti retkahtaa, näin mulle sanottiin ja näin mulle kävi...