Unelmista totta... Me todella lähdettiin vaeltamaan erämaahan, mukana vain minä, täysi rinkka ja Alice sekä ystävämme Elina ja Saksanpaimenkoira Miro!
Suuntasimme Itä-Lappiin Tuntsan erämaahan, tarkoituksena olla maastossa 7 päivää seuraillen Ukk -reittiä. Mitään kauhean tarkkaa suunnitelmaa meillä ei ollut, ei ennalta määrättyjä päivä kilometri määriä ja määränpäitä. Rentoa fiiliksen pohjalta menoa oli suunnitelmissa.
2.6. Torstai
"Makaan junan makuuvaunussa katsellen ikkunasta ohi kiitäviä maisemia, mieleni jo seikkaillessa tulevassa vaelluksessa..."
Illalla hypättiin junaan Turusta.
3.6. Perjantai
"Seison tienhaarassa jännitys kouraisee mahanpohjasta. Vedän rinkan selkääni ja katson ympärilleni, aurinko paistaa ja metsä näyttää niin vehreältä ja kutsuvalta, taivaanrannassa siintää tummia pilviä.. Lähdemme kävelemään tietä eteenpäin ja kuin taikaiskusta yllemme kohoaa raekuuro..."
Aamulla oltiin Kemijärven juna-asemalla, josta hypättiin bussiin ja kohti Savukoskea. Savukoskelta vielä taksiin ja Tulppion majoille.
Sitten kohti Tuntsan erämaata -> 15.8km jälkeen Saavuttiin Härkätunturin autiotuvalle, selkä ja jalat aivan puhki ja rinkan säädöt ihan persiillään. Takana päin oli ylä -ja alamäkeä, Turjalaiset tunturi, mutsinlehto ja erämaan rajan ylitys!
4.6. Lauantai
"Makaan rennosti pehmeällä sammaleella puoliummessa, tunturin huipun kupeessa, Alice kääriytyneenä kylkeeni. Nuotion räiskyntä sekoittuu tuulen huminaan, ilma on tyyni ja rauhaisa. Nautin täysin siemauksin erämaan hiljaisuudesta ja kiireettömästä hetkestä... Taidan torkahtaa..."
Päätimme jäädä Härkätunturin autiotuvalle toiseksikin yöksi, joten keräsimme pikkureppuun lounas ja nuotiokamppeet ja lähettiin päiväretkelle huiputtamaan Härkätunturi!
Huipulla juotiin nokikahvit ja vedettiin lounas aika hulppeissa maisemissa, kyllä silmä lepäs. <3
Menomatkalla kuljettiin härkätunturin muristan poikki ja takas tullessa mentiin sen toista puolta, jolloin Elina löysi valtavan kokosen jo valkoseksi käyneen hirven sarven tai pikemminkin lapion, se oli niin hieno, että mun oli ihan pakko raahata se mukaan vaikka se paino ihan törkeen paljon (jälkeenpäin punnittuna reilu 2kg) ja mun rinkka oli jo tosi painava, mutta se oli vaan pakko saada ja jälkeenpäin siitä tuli hedelmävati, "runsaudensarvi". :D Päiväretkelle kerty 6,3km matkaa. Tuvalle päästyämme sauna lämpeemään ja nauttimaan luonnon rauhasta.
5.6. Sunnuntai
"Kaamiina lämmittää, koirat on väsyneitä ja makaavat raukeina tuvan lattialla, punakylkirastas ja västäräkki, sekä pieni hamaapäinen, hieman pronssinväriset kyljet sekä hyönteissyöjän nokka, hyppelevät tuvan edustalla.. Istun puisella penkillä katsoen tuvan ristikko ikkunan läpi kauniin lapin metsän siimekseen".
'Rinkan räjäytys voi olla aika kaaottista...' No.. rinkka kasaan, vähän halkojen hakkaamista, tuvan siistiminen ja nokat kohti Murhahaaran autiotupaa. Maisemia ei voinu liikaa ihailla. Pysähdyttiin Ansun härkätunturilla ja tällä meiän ainoolla tauolla, kun yritettiin vähän syödäkin jotain sato viistosti räntää.. :D Murhahaaran autiotuvalle saapuessamme matkaa takana oli 9km ja sääolot oli vaihdellu aika laidasta laitaan, välillä paisto ja sit sato, räntää tai vettä tai lunta.. viisto tuuli ja yhtäkkiä taas tyyni ilma, aika huikeet sääolot. Rinkan räjäytys, pulahdus hyiseen tunturipuroon, sitten kamiina päälle ja villasukat jalkaan. <3
6.6. Maanantai
"Vesi solisee ihanasti ja virtaa vauhdikkaasti tunturipurossa kahden tunturin välisessä notkelmassa, maasto on kaunista ja tunnelma rauhaisa, sekä ilma tyyni. Matka taittuu porojen tekemää polkua pitkin ylös kivistä tunturin seinämää".
Päätimme jäädä toiseksi yöksi myös Murhahaaran autiotuvalle. Joten taas pikkureppu selkään ja päiväretkelle. Tällä reissulla huiputettiin kolme tunturia Kuutonen, Viitonen ja Värriötunturin välilaki. Huipuilla näkymät oli henkeä salpaavan kauniita, mutta Viitosen huipun kahvitauon jälkeen laskeuduttiin ihanimpaan paikkaan, jossa oon koskaan käynyt. Pieni "metsittynyt" notkelma tunturien välissä, jonka keskellä virtasi aivan ihana tunturipuro. Oma pieni laakso. Tälläsessä paikassa voisi asua.. täällä sielu lepää.
Tälle päivälle matkaa kerty 18km ja löysin monia poronsarvia, joista mukaan nappasin vain yhdet, ne hienoimmat. ;)
7.6. Tiistai
"Istun mättäällä ja katson jo sammunutta nuotiota, puro solisee jossain kauempaa... Hätkähdän ajatuksistani kun koirat valpastuu ja säikähdän kun Alice pöhähtää, ihan meiän läheltä kulkee poro emo pienen pienen vasansa kanssa..."
Rinkka taas kasaan ja paluumatkalle kohti Härkätunturin autiotupaa. 9km matkaa takana ja tupa häämöttää jo ja yhtäkkiä vastaan ryntää räksyttävä koira.. Kyllä siinä hiukan pelästy.. Tuvalla oli väkeä, joten hylättiin haaveet saunasta ja lämpimästä tuvasta ja jatkettiin matkaa tuvan ohi, etsimään sopivaa telttapaikkaa. 5km tarpomisen jälkeen löyty täydellinen paikka. Teltat pystyyn, nuotio tulille ja iltapalaa nuotion lämmössä. Tästä tulikin eka telttayö lapin erämaassa. Aika luksus matka, mut rentoutumaanhan tänne lähettiin, ei suorittamaan.
8.6. Keskiviikko
"Seison sammaleisen mäen rinteessä katsoen kauas suolle. Suo on niin kaunis, siihen on ruvennut kertymään pieniä lammikoita sateen aikana. Rinkka painaa selkää ja nojaan kävelysauvoihini sateen isojen pisaroiden piiskatessa kasvojani. Jokin iso peolintu kaartaa suon yllä ja huutaa kimeästi..."
Aamulla heräsin sateen rummuttaessa teltan kattoa. Alice oli pienellä kerällä mun jalkojen päällä, en ois millään raaskinu nousta ja herättää sitä. Siinä oli just hyvä ja lämmin. Kuitenkin, ylös ulos ja kamat kasaan. Tänään päätettiin kävellä Tulppion majoille asti ja vuokrata sieltä mökki, päästäisiin karuun kuivaan ja lämpimään, suojaan tulevalta myräkältä ja saatais kamat kuivumaan, jollon ei tarvii matkustaa kotiin märissä tamineissa. 13,2km päästä saavuttiin Tulppion majoille ja luojan kiitos mökkejä oli vapaana. Kamat kuivumaan, koirat kuivaan ja lämpimään ja sit syömään poronkäristystä ja varaamaan sauna. Sauna oli jotain niin luksusta ja käytiin me Tulppion joessa uimassakin suoraan saunasta, ihanaa! Rentouttavan saunan jälkeen iltateelleja paikan päällä tehdylle saaristolaisleivälle. <3
9.6. Torstai
"Istun savukosken paikallisen pubin/postin/matkahuollon terassilla kädet lämpimän kahvikupin ympärillä, Alicen nukkuessa mun varpaiden päällä. Tuijotan sateeseen, kattelen harvoja taloja, ohi kulkevia muutamia autoja, kaukana siintäviä tunturien huippuja.. Kaukaa kuuluu koiran haukuntaa, paikalliset kyselee kuinka on reissu menny ja ihailee sekä silittelee koiria.. Hörppään kahvistani ja katson vesilammikkoa joka näyttää kuohuvan siihen tipahtelevista raskaista pisaroista, jossakin kauempana jyrähtää.. Tänne mä tulen vielä uudestaan!"
Aamulla hulppealle Tulppion majojen aamupalalle, luksusta. Sitten kamat kasaan ja sama matka edessä kuin tullessa, mutta käänteisessä järjestyksessä, Taksi - bussi - ja illalla junaan. 10.6. perjantai aamulla saavuttiin Turkuun.
Ihan mahtava reissu takana, tälläsiä lisää. Alice meni intopiukassa koko reissun, välillä mietin eikö siitä lopu virta koskaan, jos meiän kokonaismatkamäärä maastossa oli 77,1km, niin Alice siksakki juoksullaan vähintäänkin tuplas sen. :D
Kerran kun lähtee vaeltamaan siihen varmasti retkahtaa, näin mulle sanottiin ja näin mulle kävi...
